Mauno Koiviston vuonna 2001 kirjoittamasta teoksesta on tänä vuonna otettu uusi painos, sillä teos on sattuneesta syystä kovin ajankohtainen. Koiviston kunnianhimoinen tavoite on lyhyehkössä, 300 sivu teoksessa ollut kuvata itänaapurimme koko historia ja sen myötä valottaa sitä, miksi maassa on toimittu niin kuin on toimittu. Koiviston keskeiseen kysymykseen 'haluaako Venäjä olla itää vai länttä' olemme kuluneena vuonna saaneet hyytävän vastauksen.
Tiiviiseen muotoon pakattu historia on vähän turhankin tiivis omaksuttavaksi, eikä historiallisten käänteiden ja nimivyöryn keskellä ole helppoa pidellä punaista lankaa käsissään. Jonkinlainen kokonaiskuva Venäjän historiasta toki muodostuu, ja Venäjän ideakin kirjaan on selkeästi kirjattu: saada haltuun arvokasta maata, uskon levittäminen ja slaavien yhdistäminen Venäjän johtoon. Tämä siis Venäjän laajentumishalun taustana 1500-luvun taitteessa.
Koiviston kirjoitustyyli on hänelle ominaisesti pohdiskeleva, mikä lisää kirjan lukemisen haastavuutta. Pohdiskelevuus näyttäytyy nimittäin välillä myös tajunnanvirtamaisena poukkoiluna, ja aikahyppyjäkin tapahtuu sen verran taajaan, että niiden kanssa saa olla tarkkana. Sinänsä mielenkiintoiset Koiviston omaan elämäntyöhön liittyvät pienet muistelot siellä täällä tekstissä ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta hajauttavat kokonaisuutta entisestään.