Kahden ruotsalaisen Allt om Historia -lehden toimittajan historiallisiin myytteihin ja harhaluuloihin keskittyvä teos on suomennettu onnettomasti Maailman pisin pajunköysi. Kääntäjä Panu Väänänen on sinne muutamia suomalaisia vastaavia ujuttanut mukaan.
Wikipedia-tyyliin lähdetään selvittelemään niin historiallisia tapahtumia kuin nykymyyttejäkin. Usein tullaan johtopäätökseen, että samasta aiheesta on useita eri tulkintoja, joista jotkut ovat jääneet elämään propagandasyistä. Niistä on hyvä ollakin tietoinen, sillä monet kirjan esimerkit tulevat tutuiksi ihan yläkoulun historian tunneillakin. Toisaalta jotkut myytit elävät tiukasti, kuten se, että muuan Kolumbus olisi löytänyt Amerikan. Toimittajilla on hauskaa, kun väittävät, että inkkarit sen jo ennen löysivät. Niitä muitakin löytäjiä toki on ja listattu aina foinikialaisista viikinkeihin.
Lukijan on kuitenkin hyvä tietää ja osin kyseenalaistaa sitkeimpiä huiputuksia ja yksinkertaistamisia, jotka ovat selkeästi valheita – vai ovatko sittenkään? No, ei ainakaan kirjoittajien lähteiden luotettavuuden arvioinnin perusteella, sillä niitä ei juuri esitellä saati avata: täytyy siis luottaa vain näiden kahden toimittajan omaan sanaan. Ei siellä kirjan lopussakaan ole ensimmäistäkään lähdettä mainittu.
Suurin puute kirjassa on nimenomaan toimittajien luotettavuus ja toisaalta heidän omien selittelyjensä epätarkkuus. Paikoin on toki hyvä tietää, ettei Jerusalemissa muinoin käytettykään sellaisia ristejä, kuin meille on annettu ymmärtää. Toisaalta mennään hiustenhalkomiseen ja jonkun tutun asian alkuperään niin kuin ne kaksi kynttilää, jotka tavataan sytyttää itsenäisyyspäivänä ikkunalle palamaan. Egyptissäkin oli varmaan muitakin käärmeitä kuin meidän kotoinen kyykäärme, joka tarinan mukaan pisti kaunotarkuningatar Kleopatran hengiltä. Suomalaistenkin tänne tuleminen jostain Volgan mutkasta kyseenalaistetaan, ja todetaan vaan, ettemme ole kotoisin mistään – että silleen.
Kaiken kaikkiaan kirja on ihan hyvää viihdelukemistoa, jos se yleissivistys on vähänkin pintapuolista ja jos edelleen on uskoa, mitä soopaa keltainen lehdistökin alinomaa jakaa. Ei ole kauankaan, kun toinen maailmansotakin pistettiin erään itävaltalaisen postikorttimaalarin syyksi ja arvuuteltiin, jos sillä olisikin ollut molemmat pallit tallella, sotaa ei sitten koskaan ehkä olisikaan syttynyt.