Pennyn neljännen dekkarin alku säikäyttää lukijan lähes hengiltä: miljöö ei olekaan Three Pines, Gamache viettää hääpäiväänsä eristetyssä kartanossa metsän keskellä!



Muutaman luvun päästä saa jo hengähtää. Pikkukylässä piipahdellaan useampaankin kertaan ja tuttuja henkilöitä saapuu paikalle. Murhan tapahtuessa onkin jo kotoinen olo.



Suljetun huoneen piirteitä sisältävä Murder Stone kertoo tarinan suvusta, joka on täynnä psykopatologiaa ja salaisuuksia. Kirjan edetessä lukija ymmärtää niistä yhä enemmän toisten henkilöiden ajautuessa yhä kauemmas toisistaan. Vääjäämättä etenevä draama on kirpaisevan surullista. Varsinaisen juonen lisäksi kurkistetaan pitkälle Gamachen omaan menneisyyteen, jossa olevat synnit kulkeutuvat kirjaimellisesti isältä pojalle useammassa polvessa.



Murder Stone on dekkarisarjan yksi parhaista kirjoista. Perinteisen mysteerin lisäksi se paneutuu huolella henkilöidensä sielunelämään, moralisoi arvoja ja tekoja sopivan paatoksellisesti, kritisoi rakkaudettomuutta ja pelkuruutta. Lisäksi siinä syödään ihan kauheasti.



Pienen ja suuren, menneen ja nykyisen yhdistämisessä Penny on mestari.