Vuonna 1985 julkaistussa dekkarissa kaahaillaan Ladalla pitkin Helsinkiä lipevän naistenkaatajan ja murhaajan perässä.

Parturikampaaja Helena löydetään kuolleena vuoteestaan kuristettuna, ja siitä alkaa Harjunpää kollegoineen selvitellä tekijää. Avukseen Timo saa luuserikytän, jota kutsutaan Bingoksi. Hän on hylkiö, jolle on käyvä huonosti. Maine on mennyt ja viimeistä varoitusta odotellaan. Varuste ja Norri ohjailevat tutkintaa.

Murhamiehestä tehdään ihan mielenkiintoinen henkilökuva sairaalloisena kleptomaanina ja patologisena valehtelijana sekä sosipaattina. Jopa Timon työkaveri Onerva näyttää menneen vipuun. Joskus Mårten onkin Toffe, toisella kertaan Supon virkamies tai joku bisnesmies.

Kerronta on melkein korutonta ja tapahtumat jäävät aika kaavamaisiksi ja valjuiksi. Jännitys jää puolitiehen, ja Mårten onnistuu liian monta kertaa luikahtamaan viime hetkellä lipettiin. Harjunpään perhe-elämäkin on tässä romaanissa täysin taka-alalla.

Lopulta romaani päättyy päähenkilönsä itsesyytöksiin: tekikö hän sittenkin jotain väärin, ja olisiko ollut vielä jotain tehtävissä kaverin pelastamiseksi?